Kirjoitus on julkaistu vuonna 2021 Taideyliopiston kirjassa Julkisen tilan taiteen tilasta – Puheenvuoroja julkisen taiteen kontekstista.
Muutin neljä vuotta sitten Helsinkiin lähes kymmenen muualla asutun vuoden jälkeen. Palasin kaupunkiin, jossa olin kasvanut, käynyt kouluni, opiskellut ja perustanut perheen. Luulin palaavani samaan pisteeseen, josta olin lähtenyt, mutta kymmenessä vuodessa kaupunki, minä ja oma ammattilaisuuteni julkisen taiteen parissa olivat muuttuneet.
Muuttoani ennen, vuonna 2007 olin ollut laatimassa taiteen lähiympäristösuunnitelmaa Helsingin Arabianrannan eteläosaan yhdessä alueen taidekoordinaattori TaT Tuula Isohannin ja arkkitehti-taiteilija Johanna Hyrkäksen kanssa. Tuossa suunnitelmassa taide nivottiin osaksi viiden yhteispihan sarjaa ja tavoitteena oli yhdistää taide- ja maisema-arkkitehtuuri pihoille kokonaiskokemukseksi.
Muualla asuttujen vuosien aikana olin laatinut taideohjelmia ja suunnitelmia moniin kaupunkeihin ja kaupunginosiin eri puolella Suomea. Olin saanut olla mukana muun muassa koulun pihojen, leikkipaikkojen ja paikoitustalojen taideprojekteissa. Olin päässyt Aalto-yliopiston tuntiopettajana kiertämään Tanskaa opiskelijoiden opintomatkojen mukana moneen kertaan. Huomasin katsovani Helsinkiä uudesta näkökulmasta ja positiosta. Olinkin vieras ja tarkkailija, jonka suhde kaupunkiin ja taiteeseen kaupunkitiloissa oli muuttunut.
Huomasin katsovani Helsinkiä uudesta näkökulmasta ja positiosta. Olinkin vieras ja tarkkailija, jonka suhde kaupunkiin ja taiteeseen kaupunkitiloissa oli muuttunut.
Asetuin asumaan perheeni kanssa uudelle alueelle, joka ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Lasteni harrastukset sijoittuivat eri puolille Itä-Helsinkiä. Odottaessani lapsiani harrastuksistaan aloin tutkia minulle entuudestaan tuntemattomia kaupunginosia kävelemällä. Kiertelin mm. Vuosaaressa, Roihuvuoressa, Myllypurossa, Herttoniemessä tai Itäkeskuksessa. Huomasin etsiväni taidetta ja luovia oivalluksia ympäriltäni. Etsin niitä pimeiltä ja vilkkailta kävelyreiteiltä, metroasemilta, alikulkutunneleista ja leikki-ja liikuntapuistoista.
Yllätyin, miten synkkiä ja hieman pelottavia monet julkisen liikenteen siirtymätilat olivat. Miten sinänsä helpot matkat olivat liian pelottavia alaluokkalaisille lapsille kulkea yksin. Jouduinkin kuljettamaan heitä autolla paljon enemmän, kun olin ajatellut. Matka lähikirjastoon oli niin pelottava, että sinnekin piti mennä aina yhdessä kävelemällä, vaikka matkaa oli vain kilometrin verran. Liikuntatuokioiden aikana jäin miettimään, miten pienillä muutoksilla ja lisäpanostuksilla teknisesti ratkaistusta uudesta leikki- ja liikuntapuistosta Latokartanossa olisi saanut inspiroivan ja elämyksellisen.
Kymmenessä vuodessa huomasin myös talvien muuttuneen. Ilmastonmuutoksen eteneminen näkyy erityisesti merellisessä Helsingissä. Kaupungin talvet pimenevät ja synkkenevät. Harmaan keskelle julkisen taiteen monet muodot voisivat tuoda lohtua, inspiraatiota ja oivallusta.
Mielestäni ilmastoviisaassa kaupungissa meidän pitäisi viihtyä paremmin lähiympäristössämme ilman tarvetta olla jatkuvasti matkustamassa jonnekin muualle. Tähän toki on juuri nyt jo koronavirus vaikuttanut. Lähiympäristön laatu vaikuttaa ihmisten viihtyvyyteen asuinalueillaan. Taide voisi tuoda mielikuvittelua kaupunkitilaan, kertoa tarinoita ja luoda uutta tulevaisuuden ympäristöä. Taidehankkeet voisivat olla vahvimmin osa myös Hiilineutraali Helsinki 2035 toimenpideohjelmaa. Julkinen taide voisi nivoutua osaksi muun muassa hulevesiratkaisujen, viherkattojen ja seinien tai vaikka tulvavallien suunnittelua.
Harmaan keskelle julkisen taiteen monet muodot voisivat tuoda lohtua, inspiraatiota ja oivallusta.
Kävelyretkilläni rupesin pohtimaan, kuinka Itä-Helsingissä on paljon potentiaalia ja omaleimaisia kaupunginosia, mutta erityisesti siirtymätilat ja reitit alueilta toisille kaipaisivat luovuutta.
Mallia Kööpenhaminasta
Olin Kööpenhaminassa nähnyt, miten kaupunki panostaa reittien toiminnallisuuteen ja elämyksellisyyteen sekä kehittää viheralueita vahvasti taidetta yhdistäen ongelmallisten asuinalueiden läheisyydessä.
Tästä yhtenä, ja varmasti kuuluisimpana esimerkkinä, on Superkilen Mimersgade-alueen kasvojenkohotushanke. Superkilen on vuonna 2012 valmistunut Kööpenhaminan kaupungin ja Realdanian tilaama aukio- ja puistokokonaisuus Norrebroparkin ja Tagensvejn välissä. Kohteesta on vastannut kolme tahoa BIG, Topotek ja Superflex.
Superkilen jakautuu kolmeen alueeseen, jotka ovat vihreä, musta ja punainen. Kohteen suunnitteluun on osallistettu alueen asukkaita, jotka tulevat 57 eri kulttuuritaustasta. Alueen kulttuurinen rikkaus näkyy kokonaisuudessa 57 eri elementtinä, jotka asukkaat ovat kohteeseen valinneet. Nämä objektit on tuotu paikalle eri puolilta maailmaa ja niiden yhteydessä kerrotaan mitä ja mistä päin ne ovat. Superkilen tekee näkyväksi alueen moninaisuuden ja kääntää sen vahvuudeksi ja rikkaudeksi.
Kohde on monella tapaa kiinnostava, sillä se edustaa kovin toisenlaista taideajattelua kuin mikä meillä Suomessa on vallalla. Kohteessa käydessä nousee esille kysymyksiä, kuten kuka on taiteilija ja kenen teos tämä on? Samalla kun kysymykset nousevat esille, myös vastaus tuntuu selvältä. Oikeastaan sillä, kenen teos on kyseessä ei ole niinkään merkitystä, kuin sillä, miltä paikassa tuntuu olla.
Oikeastaan sillä, kenen teos on kyseessä ei ole niinkään merkitystä, kuin sillä, miltä paikassa tuntuu olla.
Superkilenissä ei ole yhtä taiteilijaa vaan kokonaisuus on kolmen toimiston yhteistyötä, ja taiteilijakin on kohteessa kollektiivi. Mistään kohteessa ei käy ilmi, missä raja taiteen ja suunnittelun välissä menee ja kenen teos mikäkin osa on. Tämä poikkeaa suomalaisesta ajattelusta siinä, että meillä perinteisesti raja-aidat suunnittelun ja taiteen välissä ovat tarkat eikä vastaavan kaltaisia kokonaiskokemuksia olekaan täällä juurikaan toteutettu.
Olen vieraillut kohteessa kaksi kertaa. Keskustelu paikallisen asukkaan, arkkitehti Johanna Rossbachin kanssa, avasi kohteen merkitystä minulle aivan uudella tavalla.
Norrebrolainen ystäväni kertoi alueesta ja sen monikulttuurisuudesta sekä levottomista puolista. Samalla hän avasi näkökulmia voimakkaiden värien takana. Siinä missä Superkilenin punaiset sävyt näyttävät valokuvissa huomionhakuisilta shokkiväreiltä, paikallisen kertomina värit avautuivat aivan eri tavalla.
Punaiset värit ovat alueelle maapallon toiselta puolelta muuttaneille tärkeitä värisymboleja. Kirkkaan punaista vasten tumma ihonväri ei tunnu vieraalta ja ulkopuoliselta. Aukiolla, jolla hehkuu eteläisen pallonpuoliskon intensiteettiä, voi Tanskassa ja Kööpenhaminassa ulkopuolisuuden tunteita kokeva asukas tuntea hetken olonsa kodikkaaksi ja hyväksytyksi. Ystäväni mukaan juuri tuo punaisen värin alue on muodostunut erittäin suosituksi oleskelupaikaksi.
Myös muissa hankkeissa, kuten Israels Pladsin suunnittelussa, taide on integroitunut vahvasti muuhun aukion suunnitteluun. Israels Pladsin suunnittelusta ovat vastanneet Cobe, Sweco ja kuvanveistäjä Morten Staede. Kaipaan samanlaista suunnittelun ja taiteen raja-aidat unohtavaa ajattelua nykyistä enemmän myös Helsinkiin. Taidehankkeet voisivat Helsingissäkin nivoutua tiiviimmin esimerkiksi infra-, puisto- ja aukiosuunnitelmien kanssa.
Tulevaisuudessa toivon näkeväni monikulttuurisessa Itä-Helsingissä jotain niin inspiroivaa, että sitä halutaan tulla katsomaan kauempaakin.
Taide on vahvasti läsnä Kalasatamassa
Koordinoin vuosina 2016-2018 taidehanketta yksityiselle Redin alueelle Helsingin Kalasatamaan. Alueelle on toteutunut ja toteutumassa teokset seuraavilta taiteilijoilta:
- EGS
- Jenni Rope
- Silja Rantanen
- H C Berg
- Heini Riitahuhta
- Tapio Rosenius+Lighting Design Collective
- Inni Pärnänen
Sekä seuraavilta yhteistyötahoilta:
- Maisema-arkkitehtitoimisto Maanlumo + H-L-arkkitehdit + kuvanveistäjä Pertti Kukkonen
- Maisema-arkkitehtitoimisto Maanlumo + Lighting Design Collective + Helin&co arkkitehdit
Koordinoidessani Redin taidehanketta tutustuin Kalasataman alueen taiteeseen myös muuten. Uusien kantakaupungin yhteyteen rakentuvien kaupunginosien taiteeseen panostetaan paljon. Kalasataman alueella on käytössä prosenttiperiaate. Vs. asemakaavapäällikkö Tuomas Hakalan mukaan päätös prosenttiperiaatteeseen sitoutumisesta on tehty kaupungin asemakaavoituksen ja kaupunginkanslian aluerakentamisyksikön kanssa yhteistyössä alueen suunnittelun aloittamisen aikaan, ennen kun käynnissä oli yhtään varsinaista rakennushanketta.
Hakalan mukaan Kalasataman ensimmäisille alueille arkkitehti-taiteilija Johanna Hyrkäs laati taideohjelman, jossa oli paljon vapauksia. Myöhemmin asemakaavoituksessa on laadittu suunnitelmia taiteen mahdollisista sijaintipaikoista. Taidemuseo esittää kohteisiin taiteilijat sekä taiteen paikat, jotka Kalasataman ympäristötaideryhmä hyväksyy.
Kalasataman ympäristötaideprojektia ohjaa Helsingin kaupungin kaupunginkanslia yhteistyössä kaupunkiympäristön toimialan ja kulttuuri ja vapaa-ajan toimialan kanssa. Alueen ympäristötaide rahoitetaan rakennuttajilta perittävillä kerrosneliökohtaisilla maksuilla,10 euroa per kerrosneliömetri, joka on sidottu indeksiin. Alueen ympäristötaiteesta 70% voi olla pysyvää, 15% voi olla väliaikaista ja 15% tapahtumia 1).
Kalasataman ympäristötaidehankkeen myötä alueen aukioille on noussut toinen toistaan komeampia uusia teoksia asukkaiden iloksi, kuten Jacob Dalgrenin Early One Morning Eternity Sculpture vuonna 2019, Riikka Purosen Harppi ja Tähdet vuonna 2018, Villu Jaanisoon Kuukkeli vuonna 2016, Timo Heinon Veteen piirretty viiva vuonna 2014 sekä Marjukka Korhosen eri vuosina valmistuneet istuinveistokset.
Pysyvien teosten lisäksi alueelle on toteutettu väliaikaista taidetta, kuten esimerkiksi Pasi Rauhalan Flamigos-teos Kulosaaren sillan alle syksyllä 2019.
Sompasaaren alueen taiteesta on järjestetty avoin kaksivaiheinen kilpailu vuonna 2015. Alueella on toteutettu myös taidetapahtumia ja performansseja. Projekti-insinööri Anni Bäckmanin mukaan Kalasataman toimintatapa on vakiintunut ja hyväksi havaittu. Alueella prosenttiperiaatteen myötä taide on vahvasti ja monimuotoisesti läsnä arjen ympäristössä.
Työskennellessäni Kalasataman taiteen parissa katseeni tarkentui entisestään idän lähiöihin, ja aloin toivoa enemmän ja monipuolisempaa taidetta myös muille kuin uusille kantakaupunkiin rakennettaville alueille. Huomasin itse myös pohtivani, painottuuko uusi julkinen taide liikaa niille alueille, jotka ovat jo sijaintinsa ja uuden rakennuskannan ansiosta haluttavia. Jääkö tällä rahoitusmallilla riittävässä mittakaavassa taide puuttumaan esimerkiksi idän lähiöistä.
Painottuuko uusi julkinen taide liikaa niille alueille, jotka ovat jo sijaintinsa ja uuden rakennuskannan ansiosta haluttavia?
Miten taidetta saadaan myös itään
Itä-Helsinki kasvaa nopeasti ja kaupungin rakentamisen painopiste on siirtymässä sinne. Monet Itä-Helsingin lähiöt vastaavat väestömäärältään pieniä kaupunkeja.
Hiljattain ovat ratkenneet seuraavat merkittävät suunnittelukilpailut, kuten Kontulan keskustan arkkitehtikilpailu, Itä-Helsingin keskustakilpailu sekä Malmin alueen visiotyö. Merkittäviä täydennysrakennusalueita ovat näiden lisäksi Mellunkylän ja Laajasalon alueet. Tätä artikkelia varten olen selvittänyt taiteen roolia Itä-Helsingin kaava-, infra- ja rakennushankkeissa haastatteluilla.
Raide-Jokeri on Espoon ja Helsingin lähiöt yhdistävänä uutena raidelinjana yksi suurimmista liikenneinvestoinneista ja joukkoliikenteen parannushankkeista pääkaupunkiseudulla. Vuonna 2020 ei ole tiedossa, että Raide-Jokeri-hankkeeseen olisi tulossa mukaan taidetta. Raide-jokerilla arvioidaan tehtävän vuonna 2040 102 000 matkaa päivässä. Hankkeen kokonaiskustannus on 367 miljoonaa euroa 2).
Tilaajan projektijohtajan Juha Saarikosken mukaan prosenttiperiaate jouduttiin karsimaan projektin alkuvaiheen kustannuspaineissa. Saarikosken mukaan yksittäisiä keskusteluja taiteen mukaan tuomisesta hankkeeseen on käyty. Projektijohtaja Ari Karjalaisen mukaan asiaan voidaan palata vuoden 2021 alussa aluerakentamisryhmässä. Pitäisin taiteen mukaan tuomista hankkeeseen tärkeänä tapana tuoda uutta taidetta jo olemassa oleviin lähiöihin.
Siinä missä prosenttiperiaatteen noudattaminen Kalasatamassa on tuonut paljon julkista taidetta alueelle, ei sama periaate tunnu toimivan Itä-ja Koillis-Helsingin alueella yhtä hyvin.
Siinä missä prosenttiperiaatteen noudattaminen Kalasatamassa on tuonut paljon julkista taidetta alueelle, ei sama periaate tunnu toimivan Itä-ja Koillis-Helsingin alueella yhtä hyvin.
Kaupunginkanslian Esikaupunkialueiden aluerakentamisprojektin projektijohtaja Ritva Tannerin mukaan prosenttiperiaate on lähtökohtaisesti ongelmallinen Itä- ja Koillis-Helsingissä ainakin samalla tavalla toteutettuna kuin Kalasatamassa. Matala asuntojen hintataso haastaa uusien asuntojen rakennuskustannuksia, eivätkä hankkeet lähde liikkeelle, jos niitä ei saada kustannustehokkaiksi. Hankkeisiin liittyviä kustannuksiin vaikuttavia reunaehtoja on paljon. Näin ollen pieniinkin kustannuslisäyksiin joudutaan suhtautumaan hyvin harkiten.
Yli 38 000 asukkaan Mellunkylä on yksi Helsingin täydennysrakentamisen painopisteitä. Voimakkaasti kasvavassa ja uudistuvassa Mellunmäessä harkitaan prosenttiperiaatetta Vantaan ratikan yhteydessä. Taide voisi integroitua pysäkkikatoksiin, ja hanketta rahoittaisivat Helsingin ja Vantaan kaupungit omilta osiltaan. Ritva Tannerin mukaan tästä ei kuitenkaan ole vielä tehty päätöksiä. Olisi todella tärkeää saada taide Vantaan ratikkahankkeeseen mukaan jo aikaisessa vaiheessa.
Itäisen asemakaavayksikön päällikön Anri Lindenin mukaan tällä hetkellä kaikkea kaavoitustyötä ohjaa kunnianhimoinen Hiilineutraali Helsinki 2035 toimenpideohjelma. Prosenttitaide ei ole viime aikoina ollut mukana keskusteluissa. Lindenin mukaan olisi hyvä, jos myös taide voisi olla osa edellä mainittua ohjelmaa.
Viime vuosina Helsingin eri alueiden asuntojen hintakehitys on eriytynyt 3). Olisi tärkeää saada Itään ja Koillis-Helsinkiin vanhoille asuinalueille uusia vetovoimatekijöitä, eikä ainoastaan lisäasuinkerrosneliömetrejä.
Mielestäni taiteen ja luovuuden tuomista matalamman tulotason asuinalueille sekä niiden uudisrakennushankkeisiin tulisi vahvistaa. Rakennushankekohtaisen prosenttiperiaatteen noudattamisen sijaan mielestäni voisi olla koko kaupungin käsittävä prosenttitaiderahasto. Näin rahaa taiteeseen ja erikoissuunnitteluun voitaisiin varata aiempaa vapaammin myös sellaisiin hankkeisiin, joiden kustannusraamin taide ei suoraan mahdu.
Taiteen ja luovuuden tuomista matalamman tulotason asuinalueille sekä niiden uudisrakennushankkeisiin tulisi vahvistaa.
Näin vältettäisiin tilanne, jossa toisille alueille julkista taidetta tulee prosenttiperiaatehankkeina yltäkylläisyyteen asti ja toisille alueille sitä on vaikea saada mukaan. Näin voitaisiin kerralla toteuttaa myös suurempia ja koko kaupungin mittakaavassa näyttävämpiä taidehankkeita.
HAMin Julkisen taiteen yksikön päällikön Taru Tappolan mukaan parhaillaan keskustellaan prosenttirahoituksesta ainakin joillekin täydennysrakentamisen alueille esimerkiksi Vuosaaressa ja Rastilassa. Näistä ei vielä olla tehty päätöksiä.
Tappolan mukaan HAMin oma vuotuinen investointiraha antaa suurempaa pelivaraa paikan valinnassa kuin prosenttiraha, joka on sidottu alueeseen tai hankkeeseen. Tällä investointirahalla voidaan toteuttaa julkista taidetta alueille, joilla taidetta on ennestään vähän tai ei laisinkaan. Taru Tappolan mukaan tämä raha on kuitenkin pienentynyt vuosi vuodelta, ja esimerkiksi ensi vuonna tätä rahaa on kaupungin säästötavoitteiden takia niin vähän, ettei uusia hankkeita pystytä välttämättä aloittamaan ollenkaan.
Julkisia taideteoksia tulee Helsingin kaupungille myös lahjoituksina. Taidemuseo arvioi lahjoitusehdotusten taiteellisen arvon ennen niiden vastaanottoa. Lahjoittajatahon toiveena on yleensä keskustan läheisyys.
Tällä hetkellä käytössä on myös osallistava budjetointi, jonka kautta taidetta voi ehdottaa eri alueille. Toistaiseksi osallistavan budjetin kautta toteutukseen ei ole edennyt taidehankkeita Itä-tai Koillis-Helsingissä.
Näkisin, että erityisesti Idän uuden keskustan ja siihen liittyvän Punos-jokerikorttelin hankkeissa taiteella tulisi olla merkittävä rooli. Näin taidetta saataisiin ainakin Idän keskustaan, vaikka sitä ei kaikkiin alueen hankkeisiin voitaisikaan nivoa mukaan. Punos-korttelin liikenneterminaali tulee olemaan Itäisen Helsingin liikenteen tärkein solmukohta ja Raide-Jokerin pääteasema Helsingissä.
Uudessa Idän keskustassa taiteen painopiste voisi olla esimerkiksi toiminnallisessa taiteessa. Onhan alueen väestökin kaupungin nuorinta. Idän uuden keskustan rakentaminen on koko Itä-Helsingille merkittävä hanke, ja mielestäni alueelle tulisi laatia taiteen kaava, jossa tarkastellaan jo olemassa olevaa taidetta sekä sitä, mitä taiteen muotoja ja keinoja alueelle voisi uuden rakentamisen myötä tuoda lisää.
HAMista vetovoimaa itään
Oma polkuni ympäristötaiteen pariin alkoi lapsuuden museovierailuilla Helsingin kaupungin taidemuseossa Meilahdessa. Vuonna 1976 avautunut Meilahden taidemuseo ja minä vartuimme samaan aikaan 1980-luvulla. Sain ensikosketukseni ympäristötaiteeseen Ars 1983 näyttelyssä. Myöhemmin syvän vaikutuksen minuun tekivät mm. Henry Mooren, Louise Bourgeousin, Ana Mendietan ja Outi Heiskasen näyttelyt. Pidin suuresti taiteen ja Meilahden kartanoympäristön välisestä suhteesta. Monet teokset kävivät hienoa vuoropuhelua ympäristönsä kanssa.
Museo Meilahdessa sulkeutui kosteusongelmien vuoksi vuonna 2012. En ole koskaan oikein löytänyt tietäni popcornin tuoksuiseen Tennispalatsin museoon. Nyt kun HAM etsii uutta kotia itselleen olisi todellinen mahdollisuus siirtää kaupungin taidetarjonnan painopistettä kerralla reilusti itään.
Helsingin ydinkeskustassa on nyt kaksi nykytaidetta esittelevää museota: Kiasma ja Amos Rex. Kaupungista puuttuu tällä hetkellä museo, jossa taide voisi käydä vuoropuhelua ympäröivän luonnon kanssa.
Taidemuseo meren rannalla Itä-Helsingissä olisi merkittävä seudun haluttavuuteen vaikuttava teko. Uusi museo voisi sijoittua esimerkiksi Vartiokylänlahden rannalle Rastilaan urbaanin kaupungin ja merellisen luonnon saumakohtaan. Metroaseman läheisyydessä sijaitseva museo olisi helposti saavutettava eri puolilta pääkaupunkiseutua. Samalla se korjaisi taiteen ja kulttuurin saavutettavuuteen liittyvää vinoutumaa. Tuleva museo voisi olla Idän oma Lousiana, jossa taide ja merellinen Helsinki kohtaisivat ainutlaatuisella tavalla.
Lähteet
Haastettelut:
- Sähköpostihaastattelu 17.11.2020, Anni Bäckman, Projekti-insinööri, Aluerakentamisyksikkö, Kaupunginkanslia, Helsingin kaupunki
- Sähköpostihaastattelu 16.11.2020, Tuomas Hakala, Vs. Asemakaavapäällikkö, Helsingin kaupunki
- Sähköpostihaastattelu 3.12.2020, Ari Karjalainen, projektijohtaja, Raide-Jokerin aluerakentamisprojekti,Kaupunginkanslia, Helsingin kaupunki
- Puhelinhaastattelu 16.11.2020, Anri Linden, Itäisen asemakaavayksikön päällikkö, Helsingin kaupunki
- Sähköpostihaastattelu 24.11.2020, Tilaajan projektipäällikkö, Juha Saarikoski, Raide-Jokeri, Helsingin kaupunki
- Sähköpostihaastattelu 26.11.2020, Ritva Tanner, Esikaupunkialueiden aluerakentamisprojektin projektijohtaja, Kaupunginkanslia, Helsingin kaupunki
- Sähköpostihaastattelu 30.11.2020, Taru Tappola, Julkisen taiteen yksikön päällikkö, HAM, Helsingin kaupunki
Painetut lähteet:
3) Helsingin Sanomat 13.11.2020
Guide to New Architecture In Copenhagen, Danish Architecture Centre, 2013
Sähköiset lähteet:
1) www.uuttahelsinkia.fi/fi/kalasataman-ymparistotaide
2) www.raidejokeri.info